Uusi suomalainen media

Suomalainen mediakenttä on vuosikymmeniä ollut harvinaisen keskittynyt. Muutama suuri konserni hallitsee lehdistöä, televisiota ja radiota, ja verorahoitteinen Yleisradio luo julkisen palvelun median varjossa toimintaympäristön, jossa uuden median perustaminen on perinteisesti ollut epäkiitollista puuhaa. Silti 2020-luku on tuonut kentälle joukon toimijoita, jotka ovat löytäneet yleisönsä ja joista osa on jo osoittanut taloudellisen kestävyytensä. Toiset taas herättävät kiinnostavia kysymyksiä siitä, mitä journalismi ylipäätään on ja kenellä on oikeus sitä tehdä.

Tässä katsauksessa käyn läpi merkittävimmät uudet ja uudistuneet suomalaiset mediatoimijat. Tarkastelemme sekä perinteistä journalismia uudistavat julkaisut, tekoälypohjaiset kokeilut, podcast-kentän räjähdyksen, sosiaalisen median uudet äänet että kiistanalaiset vaihtoehtoiset toimijat.

Uusi Juttu

Tammikuussa 2025 julkaisutoimintansa aloittanut Uusi Juttu keräsi syksyn 2024 joukkorahoituskampanjassaan tavoittelemansa 5 000 perustajajäsentä neljässä päivässä. Ensimmäiseen julkaisupäivään mennessä maksavia jäseniä oli yli 12 000, ja marraskuussa 2025 järjestetyn kampanjan jälkeen luku nousi 30 000:een.

Luvut ovat suomalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisia. Vertailun vuoksi: arvostettu Suomen Kuvalehti tavoittaa Reuters-instituutin tutkimuksen mukaan noin kuusi prosenttia suomalaisista maksullisen verkkouutisen tilaajista, Uusi Juttu jo neljä prosenttia, vaikka se on toiminut vasta reilun vuoden.

Uuden Jutun taustalla on tanskalainen Zetland, vuonna 2012 perustettu mediayhtiö, jolla on kotimaassaan noin 40 000 maksavaa jäsentä ja kannattava liiketoiminta. Suomen-version perustajiin kuuluvat journalistitaustaiset Antti Pikkanen, Olli Seuri, Tuuli Hongisto ja Jussi Sippola. Päätoimittaja Seuri tunnetaan Ylen ajankohtaisohjelmista ja journalistiikan dosentin työstä.

Julkaisun kantava ajatus on, että vähemmän on enemmän. Uusi Juttu julkaisee arkipäivisin muutaman syventävän jutun, aamuisen uutiskoosteen nimeltä Puuro ja iltapäivän syventävän ohjelman nimeltä Pihvi. Kaikki sisältö on kuunneltavissa oikeiden toimittajien lukemana, ei tekoälyn tuottamana. Mainoksia ei ole lainkaan. Ansainta tulee kokonaan jäsenmaksuista.

Uuden Jutun merkitys suomalaiselle mediakentälle on kahtalainen. Ensinnäkin se osoittaa, että puhtaasti tilaajarahoitteinen malli voi toimia Suomen kokoisessa maassa. Toiseksi se haastaa vakiintuneen median toimintalogiikan: klikkiotsikot, häly ja jatkuva uutisvirta eivät ole ainoita tapoja tehdä journalismia verkossa. Julkaisu voitti Suuren journalistipalkinnon 2025 Vuoden uudistaja -sarjassa.

Syksyllä 2025 ruotsalainen Bonnier News osti Zetlandin, mikä teki Uudesta Jutusta osan suurempaa pohjoismaista mediakonsernia. Toimitusjohtaja Pikkasen mukaan kauppa ei vaikuta toimitukselliseen työhön.

Edelläkävijät: Long Play ja MustRead

Uusi Juttu ei syntynyt tyhjiöön. Suomalaisen riippumattoman median tietä raivasivat kaksi 2010-luvun tulokasta, jotka ovat 2020-luvulla vakiinnuttaneet asemansa ja osoittaneet kannattavuutensa.

Long Play perustettiin vuonna 2013 kahdeksan freelancetoimittajan voimin, ja sitä pidettiin aikanaan pähkähulluna kokeiluna. Julkaisu keskittyy pitkiin, tutkiviin juttuihin, jotka ovat lyhyempiä kuin kirjat mutta pidempiä kuin aikakauslehtien artikkelit. Vuonna 2020 Long Play sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, ja vuonna 2024 se laajensi kulttuurijournalismiinsa. Päätoimittaja Ilkka Kariston mukaan Long Play elää nykyisin tilaajamaksuista ja kirjoittajakoulutuksista, ja Long Play Media Oy:n liikevaihto oli viime vuonna noin 296 000 euroa voitollisella tuloksella.

Long Playn merkitys on sen edelläkävijyydessä: se todisti, että suomalaiset ovat valmiita maksamaan verkossa julkaistavasta laadukkaasta journalismista aikana, jolloin vallitsi laaja käsitys, ettei pitkiä tekstejä kukaan lue näytöltä.

MustRead aloitti vuonna 2017 ja suuntasi alusta alkaen päättäjille ja vaikuttajille. Julkaisun missio on kunnianhimoinen: "Jotta Suomi tekisi maailman parhaat päätökset." MustReadin ansaintamalli poikkeaa Long Playn puhtaasta tilaajarahoituksesta: noin 60 prosenttia tuloista tulee kaupallisista yhteistyöistä ja loput tilaajamaksuista. Taustayhtiö Toinen Aatos Oy:n liikevaihto oli viime vuonna 731 000 euroa voitollisella tuloksella.

MustReadin todellinen innovaatio on sen uutiskirjemalli. Vuonna 2020 aloitetusta kokeilusta kasvoi julkaisun ydin: 22 erilaista teemauutiskirjettä, jotka käsittelevät aiheita Bryssel-politiikasta ruokapolitiikkaan. Kirjeiden tilaajamäärät vaihtelevat noin 7 000:sta 15 000:een. Julkaisu voitti Uutisraivaaja-kilpailun 4minread-konseptillaan, joka toi paikallisjournalismin sähköpostiin.

MustReadin kohdalla on syytä mainita myös kritiikki: julkaisun natiivimainontamallia on arvosteltu siitä, että se hämärtää rajaa journalismin ja vaikuttajaviestinnän välillä. Perustamisvaiheessa perussuomalaisten Suomen Uutiset kutsui MustReadia suoraan "lobbauksen helvetinkoneeksi". Kritiikki osuu herkkään kohtaan, mutta on syytä todeta, että MustRead on JSN:n jäsen ja erottelee kaupalliset sisällöt journalistisista.

Tekoälyn lupaus: Freepress.ai

Suomalaisen mediakentän tuorein tulokas on tekoälyuutispalvelu Freepress.ai, joka perustettiin vuonna 2023 ja julkaisi ensimmäisen sovellusversionsa syksyllä 2025. Freepress keräsi joulukuussa 2025 miljoonan euron siemenrahoituksen.

Freepressin toimintaperiaate on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen: tekoäly analysoi tuhansia uutisartikkeleita eri maiden uutisvirroista ja kirjoittaa niistä tiivistelmät käyttäjän valitsemalla kielellä. Käyttäjä voi räätälöidä uutisvirtansa maantieteellisten ja aihekohtaisten kiinnostusten mukaan. Perustajina toimivat Joel Uussaari, joka tunnetaan myös Nolla-mökkien takaa, sekä ohjelmistokehittäjä Aleksi Kaistinen. Journalistisena neuvonantajana ja hallituksen jäsenenä toimii Mikael Pentikäinen, entinen STT:n ja Helsingin Sanomien päätoimittaja.

Freepress herättää mediakentällä ristiriitaisia tunteita. Palvelu lupaa jakaa jopa puolet tuotoistaan niiden mediatalojen kanssa, joiden sisältöä se hyödyntää. Uutismedian liiton lakiasiainjohtaja Ismo Huhtanen on kuitenkin kyseenalaistanut, voiko tekoäly lukea uutissisältöjä ilman, että prosessissa tapahtuu tekijänoikeuslain tarkoittamaa kappaleen valmistamista.

Freepress edustaa laajempaa globaalia trendiä, jossa tekoälypohjaiset uutispalvelut haastavat perinteisen median. Suomalaisen startup-yrityksen etu on kuitenkin sen läpinäkyvyys rahoitusmallin suhteen ja pyrkimys yhteistyöhön kustantajien kanssa kilpailun sijaan. Reutersin uutissyöte tulee palveluun vuoden 2026 alusta.

Podcast-räjähdys ja uutisaudio

Suomalainen podcast-kenttä on 2020-luvulla kasvanut räjähdysmäisesti. Vuoden 2024 tutkimuksen mukaan digitaalinen audio tavoittaa 82 prosenttia suomalaisista viikoittain, ja podcastien suosituimpia aiheita ovat rikos ja jännitys, viihde sekä ajankohtaiset asiat.

Journalistisesti merkittävimpiä podcast-ilmiöitä ovat olleet Uutisraportti, joka syntyi poliittisesta satiiriohjelmasta ja kasvoi yhdeksi kuunnelluimmista ajankohtaispodcasteista, sekä Ylen Politiikkaradio, joka tarjoaa päivittäistä politiikan seurantaa. Futucast puolestaan on vakiinnuttanut asemansa yleissivistyspodcastina, joka tuo pitkiä keskusteluja eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Erityisesti mainitsemisen arvoinen on Suomen Podcastmedia, tuotantoyhtiö, joka kuuluu kansainväliseen PodX Groupiin ainoana suomalaisena toimijana ja on tuottanut useita palkittuja sarjoja.

Podcastien ja audiojournalismin merkitys uudelle medialle on suuri. Uusi Juttu rakensi koko konseptinsa kuunneltavuuden ympärille, ja Long Play tarjoaa pitkät juttunsa myös äänikirjoina. Ääni ei ole enää vain radion tai musiikin väline, vaan itsenäinen journalistinen formaatti.

Alustat, joista kukaan ei puhu mediatalona

Applen sovelluskaupan suomalainen uutiskategoria kertoo paljon siitä, miten mediankäyttö on muuttunut. Keväällä 2026 kymmenen ladatuimman ilmaissovelluksen joukossa ovat Ylen, Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Iltalehden ja Kauppalehden sovellusten lisäksi X, Reddit ja Substack. Uusi Juttu on kymmenes. Perinteisten mediatalojen rinnalla kilpailevat siis alustat, joita kukaan ei pidä uutismediana mutta joista yhä useampi suomalainen hakee tietoa ja keskustelua.

Reddit ei ole uutislähde, mutta r/Suomi-yhteisö on kasvanut yhdeksi Suomen vilkkaimmista julkisen keskustelun foorumeista. Sen merkitys on siinä, että se tarjoaa tilan, jossa uutisia käsitellään ja kommentoidaan ilman median toimituksellista kontrollia mutta kuitenkin moderoinnin alaisena. Suomi24:n hiipuessa Reddit on ottanut sen paikan erityisesti nuorempien ikäluokkien keskustelukulttuurissa. Jotkut toimittajat seuraavat r/Suomea aktiivisesti uutisaiheiden löytämiseksi.

Substack on Suomessa vielä nuori mutta nopeasti kasvava alusta. Suomenkielisten Substack-julkaisujen kenttä on toistaiseksi hajanainen: suurimmat tilaajamäärät ovat keränneet toimittaja Julia Thurénin Juliaihminen ja Ystävyyden uutiskirje, jotka kumpikin ilmoittavat tuhansia tilaajia. Yhteiskunnallisella puolella merkittävin suomenkielinen Substack-julkaisu on Suomalaisuuden Liiton Suomen Mieli, joka julkaisee kansallismielisiä ja kulttuurikonservatiivisia esseitä tunnetuilta kirjoittajilta, kuten tietokirjailija Teemu Keskisarjalta. Myös uskontotieteilijä Tuomas Äystö kirjoittaa Substackissa ajankohtaisia analyyseja.

Substackin suomalainen kenttä ei ole vielä synnyttänyt MustReadin tai Long Playn kaltaista ammattimaista julkaisua, mutta alusta tarjoaa yksittäisille kirjoittajille väylän, jota ei aiemmin ollut. Se mahdollistaa suoran suhteen lukijaan ilman kustannusyhtiötä tai toimitusta. Kehitys muistuttaa kansainvälistä trendiä, jossa tunnetut toimittajat ja asiantuntijat perustavat omia julkaisujaan.

X:ssä (ent. Twitter) suomalainen julkinen keskustelu on 2020-luvulla kiihtynyt merkittävästi. Ukrainan sodan alku ja Suomen Nato-jäsenyysprosessi toivat alustalle uusia käyttäjiä ja tekivät siitä keskeisen reaaliaikaisen uutisfoorumin. Toimittajat, tutkijat ja poliitikot muodostavat X:ssä vaikutusvaltaisen verkoston, joka usein ohjaa julkista agendaa nopeammin kuin perinteinen toimitusprosessi.

TikTokin merkitys uutislähteenä kasvaa erityisesti nuorten keskuudessa. Reuters-instituutin tutkimuksen mukaan Suomi on edelleen Euroopan luotetuimpien uutismaiden joukossa, mutta alle 30-vuotiaista sosiaalinen media on tärkein tieteellisen tiedon lähde.

Vastamediat ja vaihtoehtokenttä

Suomalaisen median 2020-lukuun kuuluu myös kasvava joukko julkaisuja, jotka asemoivat itsensä perinteisen median vastavoimaksi. Kenttä on monimuotoinen, ja sen ääripäät eroavat toisistaan ratkaisevasti. Analyyttinen tarkastelu edellyttää, että rikostuomioiden rasittamia sivustoja ja asiallisesti toimivia kriittisiä julkaisuja ei niputa samaan kategoriaan.

Kentän vakiintuneimpiin toimijoihin kuuluvat puolueiden omat julkaisut: kokoomuksen Verkkouutiset, joka perustettiin jo vuonna 1996 Suomen ensimmäisenä verkkolehtenä ja jonka lukijamäärät ylittävät nykyisin monen maakuntalehden tason, sekä perussuomalaisten Suomen Uutiset. Molemmat ovat avoimesti puoluesidonnaisina, mikä on samalla niiden heikkous ja vahvuus: lukija tietää, mistä suunnasta tuuli puhaltaa.

Näiden rinnalle on 2020-luvulla noussut joukko riippumattomia tai puoliriippumattomia julkaisuja, jotka toimivat ilman perinteisen median rakenteita. Kansalainen.fi on pitkäikäisin näistä ja julkaisee maahanmuutto- ja yhteiskuntakriittisiä artikkeleita. Magneettimedia edustaa kentän kiistanalaisempaa laitaa ja on herättänyt huomiota salaliittoteoreettisella sisällöllään. Uudempia tulokkaita ovat Vastaansanomat, Uutispeili ja Markanmedia, jotka pyrkivät rakentamaan uskottavuutta mutta joiden toimituksellinen laatu vaihtelee.

Erillisen maininnan ansaitsee vuonna 2012 perustettu Sarastus, joka kutsuu itseään kansalliseksi, traditionalistiseksi ja radikaaliksi verkkolehdeksi. Kirjailija Timo Hännikäisen päätoimittama Sarastus poikkeaa kentän muista toimijoista siinä, että se julkaisee filosofisia ja kulttuurihistoriallisia esseitä, joiden kirjoittajiin lukeutuu tunnettuja nimiä kuten Teemu Keskisarja. Julkaisua on kuitenkin arvosteltu rasistisesta sisällöstä, ja valtakunnansyyttäjä määräsi vuonna 2021 poliisitutkinnan siinä julkaistusta kirjoituksesta. Sarastus edustaa eurooppalaisen Nouvelle Droiten eli uuden oikeiston perinnettä, ja sen aatteelliset esikuvat ulottuvat vastavalistuksesta saksalaiseen konservatiiviseen vallankumoukseen.

Tutkija Niko Pyrhösen mukaan suomalaista vastamediaa määrittää ennen kaikkea se, mitä se ei ole: valtavirtaa tai suurten konsernien omistamaa. Monet toimijat eivät tavoittele taloudellista hyötyä vaan haluavat ajaa poliittista tai kulttuurista agendaa.

Vastamedian kasvua ei selitä pelkkä ideologia. Se liittyy laajempaan luottamuskysymykseen: vaikka suomalaisten luottamus uutismediaan on kansainvälisesti korkea, oikeiston ja vasemmiston välinen luottamusero on kasvanut vuosi vuodelta. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksen mukaan yhä useampi suomalainen asemoi itsensä oikeistolaiseksi, mutta kokee perinteisen median kallistuvan vasemmalle. Tämä koettu epätasapaino luo tilaa toimijoille, jotka lupaavat tarjota vaihtoehtoisen näkökulman. Osa tekee sen asiallisesti, osa ei.

Vanhojen talojen uudet kokeilut

Myös vakiintuneet mediatoimijat ovat reagoineet muutokseen. Sanoma lanseerasi alkuvuodesta 2025 Kaikki+-nipputilauksen, joka sisältää kaikki 15 Sanoman uutis- ja aikakausmediaa sekä suoratoisto- ja audiopalvelujen tilauksia 24,99 euron kuukausihintaan. Reuters-instituutin mukaan 16 prosenttia suomalaisista, jotka eivät vielä maksa digitaalisista uutisista, pitää useamman median nipputilausta kiinnostavana vaihtoehtona.

STT:n ja Bauer Median yhteinen tekoälyradiouutisprojekti voitti Euroopan uutistoimistojen liiton innovaatiopalkinnon ja Suuren journalistipalkinnon Vuoden uudistaja -sarjan vuonna 2024. Projektissa tekoäly tuottaa radiouutislähetyksiä, mikä vapauttaa toimitusten resursseja tutkivaan työhön ja saa ihmiset vaihtamaan kanavaa kun epäinhimillinen uutisluento alkaa.

Mitä tästä kaikesta seuraa?

Suomalaisen median 2020-luvun kuva on ristiriitainen mutta kiinnostava. Toisaalta kenttä keskittyy yhä: suuret konsernit ostavat toisiaan, ja neljä suurinta toimijaa keräävät edelleen valtaosan alan tuotoista. Toisaalta kentän reunoille ja väliin on syntynyt toimijoita, jotka eivät olisi olleet mahdollisia kymmenen vuotta sitten.

Muutamia kehityskulkuja kannattaa seurata erityisen tarkasti. Ensinnäkin tilaajarahoitteisen mallin kestävyys: Uuden Jutun kasvu on vaikuttavaa, mutta todellinen testi on, pysyvätkö jäsenet uutuudenviehätyksen kuluttua loppuun. Toiseksi tekoälyn rooli: Freepress.ai ja STT:n radiouutiset ovat vasta alkua, ja tekijänoikeuskysymykset tulevat määrittämään, miten paljon tekoäly voi hyödyntää olemassa olevaa journalismia. Kolmanneksi yleisöjen jakautuminen: kun nuoret hakevat tietoa TikTokista ja buumerit luottavat vanhaan mediaan, yhteisen tietopohjan ja ymmärryksen ylläpitäminen vaikeutuu.

Suomalaisen mediakentän vahvuus on perinteisesti ollut korkea luottamus ja laatu. Uusien toimijoiden haaste on säilyttää nämä ominaisuudet samalla, kun ne etsivät kestäviä ansaintamalleja ja puhuttelevat yleisöjä, joiden tottumukset muuttuvat nopeasti teknologian kehityksen myötä.

Yksi asia on selvä: suomalaista mediaa ei tee pelkästään suuri konserni tai julkinen laitos. Sitä tekevät myös pienet, sitkeät tiimit, jotka uskovat, että laadukkaalle journalismille löytyy yleisö, kunhan sen jakelee oikein.